Matti Vainio on hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvän tekeminen toisille voi tuoda runsain mitoin hyvää myös hyväntekijän omaan elämään. Maailman Kuvalehdessä olleen jutun mukaan Matti Vainion ura nimittäin lähti suoranaiseen nousukiitoon sen jälkeen, kun hän oli tehnyt vapaaehtoistyötä Zimbabwessa. Referoimme tässä jutussa parhaita paloja tuosta artikkelista.
Toiminnan lähtökohdat
Matti Vainio on kertonut, että hänen hyväntekeväisyystyönsä taustalla oli halu tehdä jotakin hyvää, josta olisi konkreettista hyötyä. Zimbabween hän lähti vuoden 1982 helmikuussa ja sai siellä aikaan niin vaikuttavia tuloksia, että ne vaikuttivat hänen myöhemmän uransa nousuun.
Prosenttien tuntija
Matti Vainio on aina ollut näppärä lukujen parissa. Tästä huolimatta tai ehkä juuri tästä syystä hän kaipasi konkreettisuutta hyväntekeväisyystyöhön. Hänen mielestään prosenttiliike onkin mullistava, vaikka se onkin perin yksinkertainen. Prosenttiliikkeen tavoitteena on, että jokainen lahjoittaisi omista tuloistaan yhden prosentin jonkinlaiseen hyväntekeväisyyteen. Näin kerätyt rahat on tarkoitus kanavoida 10 järjestölle, jotka tekevät kehitysyhteistyötä. Tavoitteena on myös Suomen valtion painostaminen kehitysavun määrän nostamiseksi. Prosenttiliikkeen tavoitteena on siis toimia punaisen lipun tavoin päättäjiä kohtaan.
Vainio teki runsaasti työtä saadakseen myytyä ajatuksen prosenttiliikkeestä ihmisille. Hän auttoi saamaan liikkeelle monia yhteistyökumppaneita sekä huomiota. Näin liike sai siipiinsä tuulta. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, nykyinen Fingo, syntyi myöhemmin prosenttiliikkeen pohjalta. Ja Fingohan on siis kehitysyhteistyön kattojärjestö eli mistään pienestä toimijasta ei suinkaan ollut kyse.
Vuodet Zimbabwessa
Vainion halu tehdä hyvää konkreettisin seurauksin johti hänet lopulta Zimbabween, jossa hän toimi 1980-luvun alkupuolella. Vainio toimi Zimbabwessa lähinnä toimistotöissä. Hän kokee oppineensa runsaasti Afrikan vuosinaan ja juuri Zimbabwessa hän tajusi, että haluaa oppia asioista lisää. Esimerkiksi kielten osaamisen ja opiskelun merkitys valkeni Vainiolle oikeastaan vasta Afrikassa ja hän onkin sitä mieltä, että Suomessa aliarvostetaan kielitaitoa.
Myöhempi ura
Zimbabwen vuosien jälkeen Matti Vainion ura lähti, kuten jo edellä todettiinkin, suoranaiseen nousukiitoon. Hän on työskennellyt myöhemmin EU:n kemikaalivirastossa eli hän sai lopulta melkoisen pestin. Kuitenkin hän kokee edelleen Zimbabwen toiseksi kodikseen, jonne osa hänen sydämestään jäi. Matti Vainion tarina onkin oivallinen esimerkki siitä, kuinka hyvän tekeminen tekee suuren vaikutuksen myös hyväntekijään itseensä.